maanantai 17. lokakuuta 2011

Pikkuisen tarinaa

Iltakävely uudella asuinalueella kirvoitti mieleen blogin. Tuohon viereen alkaa taas nousta uusia taloja. Kiva tunne kävellä siinä perustustöiden ohi, muistella reilun vuoden takaisia juttuja ja palata kotiin kahvikupin ääreen. Mutta toisaalta, ei taida olla yhtään iltakävelyä, etteikö jokunen sana isännän kanssa vaihdettaisi "siitä seuraavasta". Noh, kunhan tämän ensimmäisenkin saisi valmiiksi. :)

Miehet ovat olleet sopivan ahkeria. Raksahommista ei siis ole otettu stressiä, mutta silti hommat etenevät. Talon ulkopuolisista hommista uupuu enää kuistin kaiteet ja yhdeltä seinältä pielilaudat ikkunoista. Maalaushommat jäävät osittain ensi kevääseen, mutta kaiken kaikkiaan talo alkaa näyttää jo aika valmiilta. Kuvaa ei tähän hätään kuitenkaan ole, koska en yksinkertaisesti kehtaa päivänä eräänä ottamaani kuvaa esitellä. Meillä on nimittäin taas kaaos. :D Tällä kertaa pihalla. Lautaa on pitkin ja poikin, kuisti on sotkussa ja kaikki on ihan hujan hajan. Suunnitelmissa kun on pistää koko piha tyhjäksi maan tasauksia varten, joten mitäpä niitä pinoja joka päivä hommien jälkeen siivoilemaan. *viheltelee*

Sisällä kaikki on taas jymähtänyt paikoilleen. Allekirjoittanut tekee niin pitkiä päiviä töiden ja opiskelujen parissa, että oikeastaan yhtään aikaa ei jää sisätilojen siistimiseen, kaapistojen rakentamiseen tai mihinkään muuhunkaan. Poikien huoneissa pelkät koripytingit seisovat huoneen nurkassa odotellen runkoa ympärilleen (kamalia pölysyöppöjä nyt siis!), eteisessä avorekki ajaa naulakon virkaa ja eteinen, työhuone sekä portaikon alus ovat oikeita romuvarastoja. Ja edelleen vaatehuoneessa saa pujotella pahvilaatikoita mikäli haluaa juuri sen tietyn paidan viimeisestä korista...

Saas nähdä missä välissä sitä ehtisi vähän urakoida näissä sisähommissa. Jouluksi kun olisi viimeistään kiva saada paikat järjestykseen, jotta olisi rauhallinen tunnelma talossa. Verhoja en ole vielä ehtinyt laittamaan yhteenkään huoneeseen, matot on vain lasten huoneissa (ja jämämatto isännän työtuolin alla), väliaikaisia huonekaluja on kiitettävästi jne. Huoh... Toisaalta positiivista on se, että oikeasti tämä kaaos ei vaatisi kuin ehkä kaksi tehokasta päivää, niin paikat olisivat huomattavasti paremmassa kuosissa. Ehkä ne kaksi päivää vielä ennen joulua jostain ilmestyvät.

Mutta huomenna aion petrata ja napsia kuvia ulkoa, jotta saan todistusaineistoa, että on täällä jotain tehtykin! :)

Oli muuten kiva pitkästä aikaa kahlata blogipäivitykset läpi. Edistystä edistystä... Edelleen on kiva seurata muiden raksatouhuja.

2 kommenttia:

  1. Onko sulla yhtään turnausväsymystä? Mulla meni hanskat naulaan sunnuntaina - ja pää tyynyyn. Väsyttää niin kaameasti koko pempulan työmaa. Kaksi vuotta ollaan tehty, eikö se jo riitä!

    Mies onneksi jaksaa vielä mennä, joka ilta se jotain tekee ja viikonloput tietysti. Mä en jaksaisi enää ollenkaan. Pliis, valmistu itsestään!

    VastaaPoista
  2. Voi että, mullahan oli 70 prosenttia perustusten teon ja muuton välissä turnausväsymys! :D Keväällä väsymys (ja sitä myöten alakuloisuus, hermoilu, ärsyttävyyskerroin, riidanhakuisuus ym.) meni sen verran pahaksi, että jätin suosiolla arki-iltojen raksaamisen muille ja otin vähän rennommin. Mutta muuttoa kohti virtaa alkoi taas löytyä ja nythän raksahommat ei enää stressaa kuin taloudellisesti. Eli kyllä se teilläkin kohta helpottaa! Muuttohan on jo ihan nurkan takana. Ja muuten, teidän köökki ja kodari on hienoja! Puuhellaa himoitsen itsekin, ei vain nykyiseen tönöön mahdu...

    Nyt koitankin tapella opintojen ja töiden maratonväsymyksen kanssa. Loppuuko nämä "turnaukset" ikinä kun ovat kerran vauhtiin päässeet?

    VastaaPoista