Aatoksia

Pari viikkoa on nyt asumista uudessa kodissa takana. Kiitos vielä kaikille onnitteluista. :)

Raksahommat ovat olleet melkein täysin lomilla tämän ajan. Isäntä on muutaman listan laittanut paikoilleen ja lovennut keittiössä sokkelin pesukoneen kohdalta. Mutta muutoin on otettu rennosti ja hiljakseen purettu laatikoita. Itselläni lähtivät jälleen opinnot käyntiin, joita tänä syksynä tehostaa puoliviikkoiset työt. Kiirettä siis pitää, mutta kyllä nuo raksajututkin kohta lähtevät rullaamaan taas. Kuisti ajateltiin ottaa ensimmäisenä työn alle, jotta saataisiin sadevesijärjestelmät kohdilleen. Myös maatöiden tekijälle pitäisi soitella ja pyytää hänet käymään. Voisi tehdä pienen katsauksen pihaan, mitä sille pitää tehdä ja mitä se ehkä kustantaisi. Olisi kiva saada pihamaa tasaiseksi ja painumaan talveksi lumien (toivottavasti!) alle.

Pieniä sisustushommiakin ollaan jo ehditty puuhata, mutta niistä sitten lisää kun saadaan laatikot pois edestä. Saisi ehkä muutaman kuvankin. :) Mutta vaikka joka nurkka noita muuttoromppeita onkin täynnä, onnistuimme majoittamaan 5-henkisen perheen viikonloppuna. Kieltämättä ihan hyvä suoritus ajankohta huomioiden. :D Kiitos vain vieraille, mukavaa oli!

Kävimme eilen penkomassa lähimetsää perheen voimin ja tuloksena oli puolukkapiirakka, jossa oli jopa liikaa puolukoita. Mutta kun neljä ahkeraa käsiparia poimii rämpimisen, evästaukojen ja muurahaiskekojen ihmettelemisen välissä, niin kyllähän niitä marjoja kertyy. Vanhuksilta olisi myös tulossa kasapäin sieniä ja mustikoita talven varalle, mutta emme vielä ole saaneet pakastimen kätisyyttä vaihdettua, joten talvivarasto ei ole vielä käytössä. Tämän asian suhteen pitää kyllä skarpata nyt ihan tosissaan, pienestä jutusta kun on kuitenkin kyse.

Silti voiton ovat tähän asti vieneet löhöillat sohvalla kynttilöiden loisteessa. :) Lähiympäristöön on myös koitettu tutustua: Ensimmäisellä kävelymatkalla keskustaan eksyimme sen verran, ettemme ehtineet kauppaan, ja ensimmäisellä pyörälenkillä osuin tielle, josta noin 8km oli hiekkatietä. Saas nähdä milloin tulevat uudet kotikonnut tutuiksi. Metsään ei sentään eksytty! Sen sijaan kalliolla istuessamme bongasimme kaksi kiireistä peuraa alapuolella olleella pellolla. Siitähän sitten riittikin iloa ja riemua kaupunkilaislapsille! :)

Vaan koitanpa palata astialle lähiaikoina jonkin asteisen edistymisen myötä. Hyvää alkanutta syksyä!