Tänään oli taas oltu tontilla toimeliaita. Itse kävin kääntymässä töiden jälkeen, mutta veto oli täysin kadoksissa. Muutaman teipin palasen sain paikalleen. Ja syötyä patonkia. Ja puraistua poskeen kunnolla. Neljä kertaa. :)
Mutta muut olivat vireessä. Päivän mittaa oli jouduttu tekemään erinäisiä osien metsästelyjä pitkin poikin, sekä viety jätteitä. Joten itse työmaalla ei ehtineet muutkaan ihan niin paljoa olla kuin oli ehkä ajatuksissa. Porukat hakivat tontille mennessään mustat läpivientisarjat radonputkiston sekä viemärin hengitysputkille. Vaan myyjäpä olikin mustana myynyt mukaan harmaat sarjat. Noh, uusi yritys ja mustia sarjoja hakemaan. Kun isäntä vihdoin pääsi katolle sarjoja pistämään paikalleen, huomasi hän muiden läpivientien olevankin juuri niitä harmaita. :D Noh, hormi tulee mustana, joten meillä on sitten mustan eri sävyjä katolla enemmänkin. Ei se onneksi pahalta näytä.
Me olemme tässä viimeaikoina harkinneet ulkoverhouksen teettämistä ulkopuolisella taholla. Jotenka pistin sitten tarjouspyyntöjä menemään ja sain tänään ensimmäisen tarjouksen. Lopputulos? Taidetaan laudoittaa itse. Että kaikki tutut, ystävät ja sukulaiset, apunne on tervetullutta. :) Tarjous urakasta oli jotain aivan käsittämätöntä. Pelkkien vaakalautojen asennus (osa koolauksista on seinässä, nurkka- ja pielilaudat tekisimme itse) maksaisi puolet siitä, mitä maksoimme koko talon rungon pystyttämisestä!! Ei aina pysty ymmärtämään... Laskeskelin, että vaikka porukka tekisi hommiaan hitaastikin, niin tuntipalkka pyörisi 50-70 eurossa. Meidän maanrakentajakin oli halvempi kaivurinsa kanssa. Noh, kahtellaan. Voihan se olla, että tämä kyseinen porukka ei työtä halua, joten on täysin ylihinnoitellut sen. Pitänee odottaa vielä toinen tarjous.
Ja sitten taas perinteikkääseen kuvakollaasiin.
Yläaula oli saanut eristeet! Jeee! Alkaa näyttää jo niin lämpöiseltä. :)
Putkimies oli käynyt eilen tekemässä vetojaan. Näiden putkien huoltoluukut vain pitää siirtää toiselle puolelle. Nyt ne sojottavat suoraan keittiön kaappia kohti, josta huoltoluukkuihin ei pääsisi millään käsiksi. Sen sijaan tuon väliseinän toiselle puolelle tulee varastotilaa porrastasanteen alle, joten sieltä on hyvä operoida tarvittaessa ja luukkukin jää nätisti piiloon katseilta. Onneksi kuulemma kääntö ihan helposti onnistuu.
Ja näin ne puskevat itsensä yläkertaan. Unohdin ottaa kuvan yläkerran kylppärin viemäreistä, jotka oli saatu vedettyä paikalleen...
Ja siinä on nuo läpiviennit sitten katolle. Isäntä vietti melkoisen ajan katolla näiden kanssa askarrellen, kunnes tuli kylmän nenänsä kanssa sisälle askartelemaan hieman lisää.
Koska sitten piti vielä nuo hienot harmaat putket jotenkin liittää näihin läpivienteihin. Ja kun askartelut oli saatu päätökseen, huomattiin, että putket tekevät kieron paikanvaihdon välipohjan tasolla. Noh, nyt pitää sitten käydä katolla siirtämässä putken hattu oikean putken päähän.
Ja kun suoraan työvuorosta jatkaa koko päiväksi tontille, niin vaikutuksethan eivät voi olla jossain näkymättä. :P
Mutta päivän jännin hetki koittikin kun lähdettiin kotia kohti. Minähän ehdin jo mainita tuossa aikaisemmin niistä loppuun ajetuista kesärenkaista. Niin, niissähän ei ole uraa kuin ihan pikkuisen enää jäljellä. Ja matkaa kotiin oli noin 40km kun tuulilasiin rupesi lätsähtelemään tämmöisiä... Oli kuulkaa hitain motarimatka ikinä. Alkumatkalla huippunopeus taisi käväistä 45 km/h. :)
Ja sen näköinen oli sitten autokin. Näin raksaajana pitäisi kai murista ja puhista, kirota aikaista talvea... Mutta kun tuosta autosta ulos pääsin, niin eihän siinä muuta voinut kuin hihkua, pomppia ja pommittaa miestä lumipalloilla (ja saada ehkä jokunen osuma itseenikin). Talvi. :)