Hommia ja hulluttelua

Tänään oli taas oltu tontilla toimeliaita. Itse kävin kääntymässä töiden jälkeen, mutta veto oli täysin kadoksissa. Muutaman teipin palasen sain paikalleen. Ja syötyä patonkia. Ja puraistua poskeen kunnolla. Neljä kertaa. :)

Mutta muut olivat vireessä. Päivän mittaa oli jouduttu tekemään erinäisiä osien metsästelyjä pitkin poikin, sekä viety jätteitä. Joten itse työmaalla ei ehtineet muutkaan ihan niin paljoa olla kuin oli ehkä ajatuksissa. Porukat hakivat tontille mennessään mustat läpivientisarjat radonputkiston sekä viemärin hengitysputkille. Vaan myyjäpä olikin mustana myynyt mukaan harmaat sarjat. Noh, uusi yritys ja mustia sarjoja hakemaan. Kun isäntä vihdoin pääsi katolle sarjoja pistämään paikalleen, huomasi hän muiden läpivientien olevankin juuri niitä harmaita. :D Noh, hormi tulee mustana, joten meillä on sitten mustan eri sävyjä katolla enemmänkin. Ei se onneksi pahalta näytä.

Me olemme tässä viimeaikoina harkinneet ulkoverhouksen teettämistä ulkopuolisella taholla. Jotenka pistin sitten tarjouspyyntöjä menemään ja sain tänään ensimmäisen tarjouksen. Lopputulos? Taidetaan laudoittaa itse. Että kaikki tutut, ystävät ja sukulaiset, apunne on tervetullutta. :) Tarjous urakasta oli jotain aivan käsittämätöntä. Pelkkien vaakalautojen asennus (osa koolauksista on seinässä, nurkka- ja pielilaudat tekisimme itse) maksaisi puolet siitä, mitä maksoimme koko talon rungon pystyttämisestä!! Ei aina pysty ymmärtämään... Laskeskelin, että vaikka porukka tekisi hommiaan hitaastikin, niin tuntipalkka pyörisi 50-70 eurossa. Meidän maanrakentajakin oli halvempi kaivurinsa kanssa. Noh, kahtellaan. Voihan se olla, että tämä kyseinen porukka ei työtä halua, joten on täysin ylihinnoitellut sen. Pitänee odottaa vielä toinen tarjous.

Ja sitten taas perinteikkääseen kuvakollaasiin.

Yläaula oli saanut eristeet! Jeee! Alkaa näyttää jo niin lämpöiseltä. :)

Putkimies oli käynyt eilen tekemässä vetojaan. Näiden putkien huoltoluukut vain pitää siirtää toiselle puolelle. Nyt ne sojottavat suoraan keittiön kaappia kohti, josta huoltoluukkuihin ei pääsisi millään käsiksi. Sen sijaan tuon väliseinän toiselle puolelle tulee varastotilaa porrastasanteen alle, joten sieltä on hyvä operoida tarvittaessa ja luukkukin jää nätisti piiloon katseilta. Onneksi kuulemma kääntö ihan helposti onnistuu.

Ja näin ne puskevat itsensä yläkertaan. Unohdin ottaa kuvan yläkerran kylppärin viemäreistä, jotka oli saatu vedettyä paikalleen...

Ja siinä on nuo läpiviennit sitten katolle. Isäntä vietti melkoisen ajan katolla näiden kanssa askarrellen, kunnes tuli kylmän nenänsä kanssa sisälle askartelemaan hieman lisää.

Koska sitten piti vielä nuo hienot harmaat putket jotenkin liittää näihin läpivienteihin. Ja kun askartelut oli saatu päätökseen, huomattiin, että putket tekevät kieron paikanvaihdon välipohjan tasolla. Noh, nyt pitää sitten käydä katolla siirtämässä putken hattu oikean putken päähän.

Ja kun suoraan työvuorosta jatkaa koko päiväksi tontille, niin vaikutuksethan eivät voi olla jossain näkymättä. :P

Mutta päivän jännin hetki koittikin kun lähdettiin kotia kohti. Minähän ehdin jo mainita tuossa aikaisemmin niistä loppuun ajetuista kesärenkaista. Niin, niissähän ei ole uraa kuin ihan pikkuisen enää jäljellä. Ja matkaa kotiin oli noin 40km kun tuulilasiin rupesi lätsähtelemään tämmöisiä... Oli kuulkaa hitain motarimatka ikinä. Alkumatkalla huippunopeus taisi käväistä 45 km/h. :)

Ja sen näköinen oli sitten autokin. Näin raksaajana pitäisi kai murista ja puhista, kirota aikaista talvea... Mutta kun tuosta autosta ulos pääsin, niin eihän siinä muuta voinut kuin hihkua, pomppia ja pommittaa miestä lumipalloilla (ja saada ehkä jokunen osuma itseenikin). Talvi. :)

Päivän uutiset

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, mutta eiköhän tässä jotain kirjoiteltavaa taas ole. :)

Takan hyllytasot hoituvat ihan asiallisesti. Mittatilausyksiköstä luvattiin toimittaa pidemmät hyllytasot asennukseen mennessä, jotta homma ei ainakaan niistä jää kiinni. Maksupolitiikasta minulle ei ole vielä kerrottu mitään, mutta koitin nyt ainakin asiallisesti viestiä, että moka oli yhtälailla myyjän kuin meidänkin. Saas nähdä.

Portaista ollaan nyt saatu semmoinen alustava yhteinen näkökulma, jolla aion huomenna lähestyä erinäisiä porrasvalmistajia tarjouspyynnön merkeissä. Hieman rupesi kiinnostamaan yksi putiikki, joka tekee mittatilaustyönä suunnitelmat sekä portaat, jotka voi sitten itse kasata ja käsitellä miten tahtoo. Tykkään hionta-, maalaus-, petsaus- ym. käsittelyhommista sen verran, että urakka ei ihan hirveästi hirvittäisi. Ja siinä saattaisi taas säästää muutaman euron. Mutta katsotaan onko hinnoissa merkittävää heittoa = jaksaako nähdä vaivaa. :) Portaiden askelmat olisi kiva saada lähelle wengen sävyä, koska keittiön työtaso tulee olemaan kyseistä väriä. Ei tarvitsisi useampaan erilaiseen puupintaan miettiä esim. lattiamateriaalin sopivuutta. Kaidetolpat saisivat olla perinteisesti valkoiset. U-malliset portaat suoralla tasanteella, jonka alle saa kätevästi säilytystilaa. Muutoin ilmavat ja "läpinäkyvät" antamaan avaraa ilmettä eteisaulalle. Ja ensimmäinen porras hieman leveämpi kulkua helpottamaan.

Tontillakin oli tänään vilskettä. Me emme itse kumpikaan päässeet paikalle, mutta vanhempaa polvea varustettuna apumiehellä sekä putkarilla oli hommissa. Yläkerrassa alkaa kuulemma olla melkein kaikki villoitukset paikoillaan. Vain radonputken läpivientiä odottava kohta on auki. Koolauksiakin on taas ilmestynyt ja ulkolaudat saaneet väriä pintaan. Putkimies on vetänyt viemäreitä yläkerran kylppäriin, jonka lattiaa joudumme nostamaan noin 6cm. Se ei sinänsä ole mikään ongelma ja siihen osattiinkin jo varautua. Myös radonputki on päässyt kattokorkeuteen, joten kohta päästään pistämään kylppärin auki revitty pontti takaisin paikalleen ja sitä kautta miettimään lattialämmityksen asennuksen tilausta yläkertaan.

Niin ne vain hommat taas etenevät... Toivottavasti huomenna pääsen ottamaan kuvia edistymisestä! :)

Hoidettavia asioita

Eilisen päivän lounastauko ja kahvitauot kuluivat sutjakkaasti puhelimessa hoitaen raksahommia. Ensin soittelin takan asentajalle varmistaakseni miten hän aikoo hyllytasot seinään kiinnittää. Samalla tuli häneltä tarkistettua takan tarkka leveys, jonka seurauksena vielä illan sopimustarkastelujen jälkeen totesin, että hyllytasot ovat liian kapeat. Myyjä nuo leveydet itse kuvista asuntomessuilla mittasi, joten omaan piikkiin en uusia tasoja suostu ottamaan. Soittoa myyjälle kunhan tältä päivitykseltäni ehdin.

Kyselin myös porrasasioita muutamasta paikasta, mutta sitä asiaa edistääksemme pitää isännän kanssa istua hetkeksi alas ja miettiä millaiset portaat haluamme. Malli on jo suurin piirtein tiedossa, mutta mitä värejä ja materiaaleja? Sähkökaappimme voimapistoke ei myöskään toimi, joten siitäkin piti konsultoida. Samoin kuin alustavasti metsästää timpuria ulkolautojen kiinnitystä ajatellen. Saas nähdä miten nämä kaikki asiat nyt sitten loksahtavat paikalleen.

Muut lähtivät taasen päivää tontille viettämään (tuttu kirvesmies matkassa), joten siellä arvatenkin hommat taas etenevät. Itselläni on tämä ja huominen päivä omistettu opinnoille, joten keskityn muokkaamaan nykyistä kämppäämme hakkaamalla päätä seiniin. :)

Sunnuntain supinat

Alku oli taas hankalaa. Ensin nukuttiin pitkään, sitten väännettiin ja käännettiin itsemme liikkeelle. Rautakaupasta mentiin hakemaan erinäisiä tarvikkeita sekä maalia. Vaan eipä K-Rauta myynytkään petroolimaalia. Mestarimme kovasti kyseistä maalia suositteli. Noh, siitäpä sitten Bauhausiin kyseistä maalia kyselemään. Siellä maalia olisi ollut, mutta sävytys meidän väriimme olisi pitänyt selvittää tehtaan kautta. Alkoi tuntua siltä, että ehkä ajatus petroolimaalista ei sittenkään ole meitä varten. Vaikka sillä selviäisikin yhdellä maalauskerralla, mutta mutta... Ei ole tietoa syksyn maalauskeleistäkään enää, joten sitten olisi vielä raidallinen talokin talven. Mestari kun kehotti maalaamaan reunat kuitenkin jo ennen kiinnitystä. Siispä päädyimme Tikkurilan Vinhaan ja saimme sitä saman tein isomman pönikän mukaamme.

Matkaa hidasti myös se, että viisi vuotta käytössä olleet kesärenkaat ovat jo totaalisen loppuun ajetut. Siellä sitä bussipysäkillä taas vararengasta vaihdeltiin ja muristiin. Alkukesästä puhkesi toinen. Alkavalla viikolla siis rengaskauppaan ja syksyn alennuksista uudet kesätossut alle. :) Että kiitos vain etelänmatkaajille, että paikkautitte edellisen renkaan! Muuten olisi voinut olla hieman orpo olo. :)

Mutta sitten tonttitouhuihin!

Ensin oli vuorossa laattaseinän putsaus (lapsityövoimaa hyödyntäen).

Ja kyllä siitä vain tuli kuulkaa komia!

Kun pienet hommat oli saatu tehtyä, oli vuorossa valmistella maalausurakkaa. Miehet kantoivat samalla kipsilevyjä sisälle ja itse väsäsin tällaiset onnettomat, joskin toimivat maalauspukit.

Ja maalaushan on tunnetusti kivaa hommaa! Intoa tosin riitti vain noin 30cm matkalle, jonka jälkeen pihan hiekkakasa oli paljon kivempi paikka. Mutta voivathan sanoa, että "Me maalattiin toi talo!". :) Hyvää työtä!

Ja sittenhän se olikin allekirjoittaneen ja anopin hommaa siitä eteenpäin. Maalatessa oli mukava jutustella samalla, aika kului nopsaan. Ihanan leppoisaa hommaa, jossa vielä näkee aikaan saannoksensa niin selkeästi. Niin... Meille tosiaan tulee punainen tupa. Kiva väri! Kuntahan määräsi värivalikoiman, josta valinta piti tehdä. Meille tulee alueen ainoa punainen talo, mutta sitäkin hienompi!

Yläkerrassa miehet pistivät koolauksia kattoon. Ja samalla tekivät tarkistusmittaukset. Näyttääkin nyt kuulkaa siltä, että se meidän parvekkeen ovi sittenkin mahtuu! Se helpottaa kyllä elämää kovasti jos näin tosiaan on. Asia vielä varmistetaan kun ovi on kiilattu paikalleen ja kiinni yläreunaan. Mikäli edelleen välimatka ponttiin passaa, pistetään ovi kiinni. Hip!

Lautoja valmistui alakerrassa ihan hyvällä tahdilla. Punamultaa seinään. :)

Ulko-ovikin saatiin pois keskeltä olohuoneen lattiaa, joten siitä sai kuvan. Tuommoinen se on. Perusovi, mutta kiva.

Lauantain lyhyet

Tänään ei oltu kovin montaa tuntia tontilla, mutta muutamia pienempiä ja tärkeämpiä juttuja saatiin tehtyä.

Isäntä eristi kaikki yläkerran ikkunat, pikkuhiljaa edellisistä kerroista oppineena. Tarvinnee vielä toisen kierroksen, joten huomenna mennään tontille rautakaupan kautta (JEE! Kaupat aukeaa vasta klo.12, saa taas nukkua...).

Minä saumasin laattaseinän. Ja tätäkin varten tarvitaan sitä rautakauppaa huomenna. Puhdistusta varten pitää hakea trasselia.

Kävelin monta kertaa hakemaan vettä pesuhuoneesta, kunnes vihdoin huomasin, että meille oli taas ilmestynyt lisää oven pielusta! En odottanut tätä. Tämä homma on ollut jäissä yläkerran eristeiden takia, mutta eilen oli näköjään ollut tähänkin aikaa.

Samalla päätimme pistää oven yläpuolisen palkin myös paikalleen. Penteleen painava kapistus, eikä tietenkään mahtunut omaan koloonsa. Ja eikun taas leikkaus puuhiin!

Mutta siihen se sitten napsahti paikalleen. Huomenna voisi laittaa myös tämän osion kattoon koolaukset. Ovatkin ainoat puuttuvat alakerrassa.

Ja tässä onkin kuva sitten yläkerran aulan katosta. Oli niin hienosti tehty näiden tukipuiden laitto, että olisi voinut ihan ammattilaisten käden jäljeksi luulla. ;)

Pienemmät rakentajat lähettävät myös terveisiä tutuille. :)

Kohti viikonloppua

Kävin itse eilen kääntymässä tontilla muutaman tunnin laatoitustöiden ajan. Päästessäni tontille, huomasin isännän vanhempien auton pihassa. Jaahas, kiinni jäivät! Salatöitä! On ne hurjia nuo... Yläkerran kattoon oli taas ilmestynyt villaa. Itse pistin viimeisen rivin takan taustan laattoja paikalleen, lakaisin hieman lattioita ja keskityin valokuvaamiseen. Pienistä riiviöistä kaksi on jo hengettömiä, kolmanteen loukkuun lensi lintu. :( Oi ja voi. Josko lintuset pitäisivät itsensä erossa myrkystä?

Lattialämmityksestäkin saimme taas uutta tietoa. Putkia ei pitäisi asentaa suoraan ponttilattian päälle, vaan kyprokki pitää pistää väliin. Eli olemme nyt siinä tilanteessa, että parvekkeen ovea on nostettava noin 1-1,5 cm. Eihän se kuulosta miltään, mutta... Kyllä se vähän harmittaa. Nyt parvekkeen ikkunoiden ja oven ylälinja ei tule kulkemaan samassa tasossa. Samoin jo aikaisemmin ilmennyt ongelma katon ja oven etäisyyden välillä kasvaa entisestään. Vaan eihän se auta. Ongelmahan alunperin syntyi siitä, että alustavissa suunnitelmissamme oli hoitaa yläkerran lämmitys pattereilla. Kun piirustusten teko oli jo aloitettu, päätimmekin vaihtaa lattialämmitykseen. Papereihin oli vain kynällä merkitty lisäkerros kyprokkia, mutta sen vaikutusta oviin ja ikkunoihin ei huomioitu. Talotehdas tämän virheen kyllä avoimesti myönsi, mutta minkäs tuolle enää muutenkaan tekee. Nyt vain odotellaan tehtaan kommenttia miten oven yläreunan siirto toteutetaan, tai lähinnä kenen toimesta. Itse ei huvittaisi sitä ruveta fiksailemaan, kädet on täynnä työtä muutenkin.

Tänään soitin myös kalusteasioista Domukselle ja pyysin siirtämään toimitusta parilla viikolla. Nyt on toimitus sovittu viikoille 49 ja 50, eli joulukuun alkuun/puoleenväliin. Jouluksi ei siis taideta uuteen tupaan mitenkään ehtiä. :) Se nyt toki oli tiedossa jo aikaisemmin, mutta tämä taisi olla lopullinen niitti arkkuun.

Portaikon kohtakin on nyt saanut villat pintaansa.

Tässä on tämä pienoinen murheen kryyni. Ja jos vielä katsoo tuota etäisyyttä leijonalevystä oviaukon kulmaan, niin voi huomata etäisyyden olevan melko pieni. Ei siihen ihan 45cm mahdu villaa plus koolaukset, kyprokit ja kattopanelit... Ja nyt siis ovi nousee vielä entisestään hieman. Oi ja voi. Noh, kunhan hommat saadaan tehtyä, niin tuskin tuota oven ja ikkunoiden ylälinjaa kovin montaa kertaa tulee päiviteltyä. :) Tänään on myös katto saanut lisärakenteita tässä kohtaa, jotta katon korkeus täsmää muun yläkerran kanssa. Huomenna siitäkin kuvia!

Aikuisten makkarin pääty. Oikealla oleva kapea ikkuna jää vaatehuoneen puolelle. Itse saamme ihastella aamutuimaan ikkunoista pientä metsikköä tontin takana.

IV-mies oli käynyt tekemässä viimeisiä juttujaan. Harmittaa melkein etten ole tätä kaveria itse tavannut. Mies teki suuren vaikutuksen jo sillä, että hänellä oli ensitapaamisella isännän kanssa jo sopimus valmiina meitä varten. Työt ovat myös hoituneet nopeasti ja myös pienet modifikaatiot ovat onnistuneet ongelmitta. Ja löysihän tuo myös sen paloturvattoman putken liesituulettimestakin. :D Kelpo ammattilainen!

Ostimme paksujen lattialaattojen takia K-Raudasta tällaisen sähkökäyttöisen laattaleikkurin. Edullinen kapistus ja toimiihan tuo... Jotenkin. Olen nyt noin kymmenisen laatan verran koittanut tutustua tämän kapistuksen sielunelämään. Kohtalaisin tuloksin. Ohjurin paikallaan pysyvyys on syytä tarkistaa monta kertaa ja sittenkin voi vielä epäillä. Mittanauhat ovat käytännössä turhia, mutta hei... Kyllä se leikkaa! Ja vielä ihan siististi.

Viimeisin etenemisaste tällä saralla. Huomenna voisi miettiä saumausta.

Ja koska talon rakennus on rankkaa puuhaa, on aivoja syytä välillä jumpata ja treenata, jotta pysyvät mukana. Työkaverit pistivät minut tänään ratkomaan tällaista, joten pitihän nakki pistää kiertämään. Hyvää työtä isäntä, hyvää työtä. :)

Tarinaa viikonkin varrelta

Nyt on väsy. Ei huvita. Koulu painaa niskaan, työt painaa niskaan, raksa painaa niskaan. Peitto tuossa sängyllä näyttää tosi houkuttelevalta ja isäntä taitaa olla melkein yhtä puhki. Onneksi on isännän vanhempi polvi edes vähän potkimassa eteenpäin, muuten varmaan jäätäisiin mussuttamaan makkaraa sohvalle telkkarin ääreen. :)

Mutta pientä edistystä on tänäkin viikonloppuna tapahtunut. Kuvia siis.

Lauantaina saavuimme tontille vasta iltapäivästä, koska miehen oli syytä nukkua työvuoron univelkoja pois. Aamupäivän aikana vanhempi polvi oli ollut jälleen ahkerana. Yläkerrassa oli villoitettu, muovitettu ja teippailtu.

Isäntä otti hommakseen tiivistää kodinhoitohuoneen oven ja sen pikkuikkunan. Seuraavaksi uretaanin kanssa pitäisi lähteä seikkailemaan yläkerran ikkunoiden kimppuun. Muutoin isännän ilta koostui imurin putkien virittelystä, joka on kyllä aika kinkkistä hommaa.

Minä päivittelin taas kerran katon johtosirkusta ja tappelin takan taustan laatoituksen kanssa. Ärräpäät lenteli, kunnes noin seitsemännellä mehutauolla silmäkulmassani vilahti. Jaahas... Sähkömies olikin jo aikaisemmin kertonut, että pikkuinen vieras oli jossain vaiheessa tullut vastaan. Myös laatikostosta edellisenä päivänä löytämämme puoliksi syöty talouspaperirulla oli varma merkki. Mutta siinä se nyt oli, päästäisen pentele. Suloinen, mutta ah niin tuhoava. Isäntä saikin loppuillaksi tekemistä kun yritti hätistellä otuksen piilostaan ja napata sen parempaan talteen. Vaan tuo veitikka oli liian ovela ja onnistui tekemään täydellisen katoamistempun. Ei sinänsä, mökkihän on täynnä loistavia piilopaikkoja. Nyt on pari herkkupalaa ansan jatkeena pitkin taloa... Josko tuo jäisi nalkkiin. Kai meillä sitten on jo jonnin verran eristetty talo, kun pikkuinen meillä niin hyvin viihtyy. :)

Päivän lopuksi isäntä askarteli vielä väliaikaiseen pääoveemme tiivisteet. Pieni lämmitin puhisi yön läpi, ja kuulemmati oli mökki aamusellakin vielä kohtalaisen lämmin.

Viikonlopun aherrukseni jälkeen takan tausta näyttää tältä. Yksi rivi ylhäältä vielä uupuu, sitten pääsen saumaamaan ja askartelemaan listoja lasitiilten reunustoille. Takan asentajaa pitäisi myös konsultoida. Meille tulee takan molemmilta sivuilta noihin syvennyksen reunoihin hyllytasot, mutta enpä tiedä miten ne tullaan kiinnittämään. Voinko laatoittaa sivut jo valmiiksi, vaiko vasta takan asennuksen jälkeen. Huomenna jos muistaisi soittaa.

Yläkerrassa taas meidän makuuhuoneen pääty sai koolauksia pintaansa. Alkaa näyttää taas jotenkin toiveikkaalta. :) Yläkerrassa myös teipattiin ahkerasti.

Myös kylppärin lattia on siis jo auki putkimiestä varten. Itse jo kiskoimme kulmassa näkyvät putket yläkertaan, jotteivät ole koko ajan jaloissa alhaalla touhutessa. Saas nähdä ehtisikö putkimies alkavalla viikolla tulla. Kiva olisi saada tämä takaisin umpeen ja päästä seuraavan työvaiheen kimppuun.

IV-mies kävi viime viikolla myös tekemässä melkein kaikki loput hommansa, mukaanlukien läpiviennit katolle. Tänään vasta huomasin mokomat pötköt. Ah... Talo näyttää heti paljon valmiimmalta. ;)

Ulkolaudoituskin on saapunut tontille. Ja voi että kun tuo paketti näyttää pieneltä! :D Miten ihmeessä ne voivat riittää? Noh, kohtahan se nähdään.

IV-miehen kanssa selvisi myös mielenkiintoinen seikka liesituulettimestamme. Se oli varustettu putkella, jota ei voi käyttää paloturvallisuussyistä. Soitin myyjän asiakaspalveluun ja ihmettelin asiaa. "Juu, se on hyvin todennäköistä". Toisaalta oli kiva saada heti vastaus, mutta siis... Täh? Asiakaspalvelija innoissaan selitti, kuinka liesituulettimet lähes aina varustetaan muoviputkella, joka ei kuitenkaan täytä paloturvallisuusvaatimuksia. Ihan hyvää hyvyyttään olivat putken laittaneet mukaan. "Kaikki eivät laita mitään." Hmm... Ehkä olisi parempi olla laittamatta mitään jos ei ole mitään käyttökelpoista mukaan pistää... Jos ei IV-mies olisi asiaan puuttunut, me olisimme ummikkoina iskeneet vaarallisen putken kojeeseen ja alkaneet käristää pannulla sapuskaa. Ja vielä omituisemman tilanteesta teki se, että asiakaspalvelijan mukaan tarvittava putki on ihan euro-osa. No jos se maksaakin vielä vain pari euroa, niin miksi se ei tule siinä mukana?!? Ah...