tiistai 29. kesäkuuta 2010

Rahamaailmaa

Nyt en ole niin pitkään aikaan käynyt tontilla, että ei ole kuvan kuvaa lisätä tähän tekstiin. Ajattelin vain valottaa tällä kertaa tätä rakennustyömaan varjopuolta, eli rahaliikennettä. :)

Tällä laskuja pyöritellessä, budjettia päivitellessä ja kansioita selatessa alkaa iskeä välillä epäusko. Budjettilaskelma näyttää edelleen ihan hyvältä, mutta pelottavasti välillä tuntuu, ettei ihan kaikki langat ole oikeissa käsissä. Koko ajan miettii olisiko sittenkin joku lasku päässyt jonkin vaiheen ohi ja lopulta huomaa, että viikko sitten olisi ollut sopiva aika käydä pankissa. Pieni organisointiongelma meinaa puskea päälle.

Olen tämän päivän rauhoitellut kipeää vatsanseutuani kotosalla, joten olen kiemurrellut koneen ääressä talousasioiden kanssa. Olemme ottaneet näihin rahaliikenteisiin seuraavanlaisen otteen:

Vaihtoehto 1:
- Lasku tipahtaa postiluukusta
- Avataan ja maksetaan
- Merkitään maksetuksi
- Kirjataan maksun määrä budjettiin oikeaan kohtaan, korvataan arviot toteutuneilla summilla
- Rei'itetään ja siirretään mappiin talteen

Vaihtoehto 2:
- Käydään kaupassa, maksellaan omilla korteillamme
- Otetaan kuitti talteen
- Koitetaan muistaa toimittaa se allekirjoittaneelle
- Allekirjoittanut kirjaa ostosten summat oikeiden paikkojen alle budjettiin
- Kuitti siirretään kansiossa olevaan kirjekuoreen
- Raha siirretään rakennustililtä maksaneelle

Mutta kun noita kuitteja nyt sitten koittaa kaivaa ties mistä. Miehen yksityiselämä on täysin kadonnut käsite kun pengon hänen paperipinojaan ja koitan suoristella rypistyneitä kuitteja ja tulkata mikä on mikäkin. Autosta löytyy välillä kirjaamattomia ostoksia ym.

Tiliotteet onneksi on keksitty. Kortti yhteiselle tilille olisi ehdottomasti helpoin ratkaisu, mutta se on yllättävän hintava sellainen. Vielä ei ainakaan olla tähän vaihtoehtoon turvauduttu. Myös käteiskassa yhteiseltä tililtä voisi olla yksi vaihtoehto...

Mutta sittenkin on vielä se ongelma, että summat eivät päädy budjetissa oikeaan kohtaan. Jos yhdellä kertaa on ostettu muovia, työkaluja, muurauslaastia ja työhanskat, niin summa päätyy auttamattomasti "sekalaista" koriin. Ja minä sitten harmittelen, kun laastien osuus olisi pitänyt saada perustusten alle. :D

Näin perfektionistisena luonteena meinaa hiukset harveta päästä kun tietää, että x määrä rahaa jää niille teilleen. Talkoolaiset onneksi melko hyvin ottavat kuitit talteen ja kaipaavat omansa takaisin, mutta meidän oma rahaliikenteemme kokee melkoista turbulenssia vähän väliä.

Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, että budjetissa löytyy rivi: Sekalaista

1 kommentti:

  1. Meillä on pääosin nainen se joka hoitaa laskunjen maksua ja yrittää muistuttaa ukkoa budjetista. Joskus tuntuu että ei meinaa muisti toimia ukolla sen osalta yhtään.

    Itse käytän tuota menetelmää että laskulla ja kun lasku tulee se maksetaan ja laitetaan talon kuiteille ja laskuille merkittyyn kansioon. Laskut on vielä eritelty nimien mukaan, samasta paikasta tulevat laskut on samassa kohtaa ja jokaiseen laskuun on merkitty päivä jolloin se on maksettu. Laitan yleensä maksetun summan ylös budjettiin ja sitä kautta yritän pysyä kärryillä paljonko mennyt ja paljonko on jäljellä. Täytyy myöntää että jotkin arviot on menneet yli, mutta onneksi on tapahtunut myös nin että on summaa on toisinaan arvioitu isommaksi kuin se on. Toisaalta toisen musituttaminen tarvittavien rakennus aineiden hankinnasta tuntuu hnakalalle kun on itsellään niin paljon asioita muistettavana. Tarjouksien pyytäminen eri asioista onkin sitten se toinen juttu joka pitää kiireisenä.

    Vaikka asiat on vielä mallillaan ja kaikki reilassa niin silti tuntuu usein sille että lankoja on aivan liikaa. Mutta tätä se kai on tämä rakentajan arki

    VastaaPoista