Paluu arkeen

Johan oli päivä. Aamulla nukuttiin univelkoja pois oikein yksissä tuumin, mutta sitten alkoi auton metsästys. Loppujen lopuksi Herttoniemestä saatiin hoppa pitkästä aikaa kotiin uuden nenänsä kanssa. Lämmitin toimii taas ja pienen jäiden irrottelun jälkeen ajokin sujui tasaisesti. Tervetuloa taas kotio hoppa. :)

Tontilla oltiin siis vasta iltapäivän puolella, joskin vanhempi polvi oli siellä jo puuhaillut varsin ahkerasti. Sähkökaapelin ojan kaivuu oli alkanut, joten sen jatkumisen takia piti mittailla autokatoksen paikka. Sähkökaappi kun on tarkoitus asettaa autokatoksen seinustalle pihan puolelle. Sisällä alkoi allekirjoittanut lämmittää takkaa ja saumaamaan keittiön lattiaa. Nyt on lattia yhtä 10cm pätkää (Se unohtui!!) lukuunottamatta saumattu. Saumalaastin tekeminen, saumaaminen ja erityisesti saumojen siistiminen ja putsaaminen on vain ihan helkkarin hidasta hommaa. Koko päivän sain siihen tuhrattua ja loppujen lopuksi aika väsyneenä ja kiukkuisena sitä kotiin lähdettiin. Kyllä minä taidan suosia isommissa urakoissa laatoittajaa. :D

Huomenna tulee keittiö! Ja kodinhoitohuone ja vessa. Kalustetoimitus keskelle myrskyä. Toivottavasti ovat hyvin pakanneet kaapit, ettei tarvitse murehtia. Kaappeja ja vermettä tulee kuitenkin sen verran paljon, ettei niitä ihan muutamassa minuutissa sisälle kanneta. Asentaja tulee ensi viikolla pistämään keittiön kaappien rungot seinään ja tasot työstettyinä paikoilleen. Loput hoidammekin sitten itse. Isäntä teki tänään kotelointeja keittiön putkille, jotka aiheuttavat itselleni sitä enemmän harmaita hiuksia mitä enemmän niitä mietin. Pilaavat mokomat kauniin keittiöni, oli ne lokeroitu tai peitelty miten tahansa. Inhottaa koittaa keksiä sitä "vähiten häiritsevää" vaihtoehtoa. Murh... Seuraavaan taloon ei kyllä tule mitään putkia keittiöön. Niih...

Perjantain ohjelmassa on myös kipsilevyjen nosto yläkertaan. Sitä varten hommattiin nosturi paikalle, jotta miesten lihakset säästyvät. :) Meinasi vain nosturiheppu kiskoa hommasta suorastaan sikamaista hintaa. Onneksi on sen verran jo tullut erilaisten nostureiden hintojen kanssa pelattua, ettei ensimmäinen hinta ihan mennyt meidän tutkasta läpi. Hinnasta putosi kolmasosa tuosta vain, ja veikkaanpa, että olisi saattanut vielä vähän enemmänkin lähteä. Noh, nyt ollaan jo ihan kohtuuhinnoissa kuitenkin.

Itsehän suuntaan huomenna taasen työmaalle toimistoon, mutta illaksi pitää kiitää tontille paklaamaan kodinhoitohuoneen seiniä ja ihmettelemään kalustetoimitusta. Hiphip!

Siinä sitä ojaa nyt sitten on. Sähkösuunnittelija ohjeisti kaivamaan oja 90 asteen kulmaan helpon jäljittämisen takia, mutta kaivavat tahot olivat jäisen maan myötä hieman eri mieltä asiasta. :) Noh, kunhan kulkureitin piirtää asemapiirrokseen, niin eiköhän se saa tulevina vuosikymmeninä rauhassa olla.

Meillä on paljon tavaraa. Meillä on sotkuista. Meillä on hieman pimeää. Meillä on yllättäviä pikku ansoja. Ja näin ollen emäntä astui autuaan tietämättömänä suoraan vesisoikkoon. Tosin aika nopeastihan tuon sitten tiesi kun jalka oli nilkkaa myöten uitettu. Isännän tossu jalassa hommat sai hoidettua loppuun. Kotimatkalla tosin meinasi kytkimen kanssa pelaaminen olla hieman hankalaa kun jalassa oli muutaman koon liian suuri kenkä. :) Kevensi mukavasti väsynyttä iltaa. :)

Ja nyt pitää vallan julkisesti toitottaa pieni ylistys tuolle isännälle. Vaikka työmaamme on kuin yleinen kaatopaikka järjestyksen ja tavarasekasorron osalta, niin pikkujoulureissulta palasin viimosen päälle putsattuun kotiin. Kyllä nyt kelpaa yötä myöten tehdä koulujuttuja keittiössä ja ihailla siistissä olkkarissa loistavia kynttilöitä. Kiitos rakas! Siivous ylipäätään ei tämän väsyttävän ajanjakson seassa ole mikään yleinen tapahtuma meillä siis, kummankaan toimesta. ;)