Sunnuntain touhut

Olipas pitkä päivä eilen. Kotona oltiin vasta vähän ennen kahta yöllä, joten voinette arvata miten tiukkaa teki tällä kaksikolla päästä aamulla sängystä ylös ja reippaana töihin. Varsinkin kun isännältä vielä loppui kesäloma, oli aamuherätys todella "iloinen". Noh, tänään taitaakin sitten uni tulla aikaisin.

Eilisen päivän ohjelmaa piti olla yläkerran eristysten kanssa puuhastelu sekä ovien paikalleen laitto. Hienoja suunnittelmia, kerta kaikkisesti. Kunnes totesimme, ettemme oikeastaan tiedä miten katon keskiosan kohdalla eristykset laitetaan, puhumattakaan parvekkeen kohdan omituisista kattorakenteista. Sähkömies tuli käymään päivällä ja kyseli josko seuraavana päivänä (tänään) pääsisi hommiin. Hänellä on opiskelujensa työharjoittelua suorittava kaveri hoteissaan, joten hommia olisi kiva olla. Noh, mikäs siinä. Tulkaa vain. Päiväohjelmaksi muodostuikin siis ovien laitto ja väliseinien pystytys. Pikkujuttu yhdelle päivälle.

Kun yhden ulko-oven kanssa oli puljattu muutama tunti, muut unohdettiin. Yksi kannettiin jo valmiiksi yläkertaan, mutta ovien asentaminen vaatii nyt uuden katsontakannan ja iskuyrityksen. Ei ollut liian helppoa se. Ja kun hämärä alkoi jo laskeutua, päästiin vihdoin ja viimein väliseinien kimppuun. Ensimmäinen alajuoksu meni paikalleen melko nopeasti. Vessan väliseinien paikat tuli ensin piirrettyä lattiaan, mitattua pituudet ja ristimitat, jonka jälkeen sopiva pätkä sähkökeskuksen vaatimaa leveää alajuoksua kiinni. Kun sen jälkeen koitettiin pistää yläjuoksu paikalleen, otettiin avuksi runkotolpat ja vatupassi. Ensimmäinen yritys meni kiinni noin pauttiarallaa kymmenellä naulalla ja siis aivan vinoon. Väsyneenä mies puhisi ja murisi, mutta sai kuin saikin massiivisen yläjuoksun irti katosta ilman, että kaikki koolaukset tulivat perässä.

Ja sitten oli taas naisen aika loistaa. Sain vihdoin ja viimein ajettua läpi ajatukseni luotilangan käytöstä ja sen jälkeen elämä oli paljon mukavampaa. Ei huojuvia puita ja kymmentä tavaraa kahdessa kädessä. Nyt on kuulkaa tuloillaan varsin kiitettävän suorat väliseinät alakerran vessaan. :P

Tässä vaiheessa se tuntui vielä ihan mukavalta projektilta.

Tässä ei enää niinkään, mutta onhan tuossa ovi nyt kuitenkin. (psst... pitää se kyllä uudestaan laittaa, mutta on nyt hetken edes)

Parvekkeen ovi kiskottiin yläkertaan odottamaan omaa asennustaan. Samalla kun miehet pistivät ovea alakerrassa paikalleen, minä valmistelin yläkertaa eristyksiä varten. Tukipuita ja kiinnitysrimoja tuulensuoja- ja leijonalevyille, sekä muoveja parvekkeen sekä päätyjen seiniin, koolauspuita ikkunoiden ympärille jne.

Ensimmäinen (meidän tekemä) väliseinän alajuoksu kiinni! Tuo vasemman puoleinen siis.

Ja ensimmäinen runkotolppa! Ei, isäntä ei naulaa IV-putkeen. Tai ainakaan minulle ei myönnetty mitään.

Nyt niitä on jo kaksi. Hyvä me. :) Noiden väliin tulee sähkökeskus, joka jää eteisen kaappiin piiloon. Huomatkaa myös taustalla näkyvä uusi pääovemme! Isännän isän hieno aikaansaannos.

Tänään siis tontilla oli sähköpäivä. Sähkömies oli apurinsa kanssa vetämässä piuhoja pitkin poikin välipohjaa ja oma ukkoni oli myös auttelemassa meidän nuorten viettäessä työpäivää. Jännitys tiivistyy mitä siellä on saatu aikaan. Onko sähkökeskuskin jo paikallaan vai kuinka. Ainakin tukipuita pistettiin kattoon valoja varten jne. Huomenna on taas paljon hommia tiedossa. Itse harmillisesti joudun koulun penkille, mutta eiköhän sitä tule taas illalla käytyä pari tuntia kameran kanssa katselemassa.