Villat ei lopu ikinä... Tai siis villoitus

Sunnuntain tuli käytyä tontilla, mutta ihan niin tehokasta työpäivää siitä ei tullut kuin mitä olisi etukäteen voinut odottaa. Veto oli poissa yhdeltä jos toiselta. Alkaa ilmeisesti iskeä maratonväsymys. Sen verran pitkään on tontilla nyt touhuttu asioita, jotka eivät konkreettisesti näy missään. Tuntuu kuin työt seisoisivat, vaikka pikkuhiljaa menevätkin eteenpäin. Mutta kovin motivoivaa tämä ei tällä hetkellä ole.

Taas kerran laitettiin leijonia kattoon.

Ja villoja seiniin.

Yhdelle seinälle ja vinolle katolle aloitettiin naisvoimin myös koolausten laitto. Melkein kaikki yläkerran seinät on nyt villoitettu, mutta ne hankalat katon kohdat ovat vielä ennallaan. Eli siinä riittää työtä vielä moneksi päiväksi. Ja sitten koolaukset perään. Noh... Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. *haukotus*

Tänään on ilmeisesti jonkinlainen iskuryhmä lähdössä tontille, itse jäänen puurtamaan kouluhommien parissa.